Voima 4/2005

uusin numero

lehtiarkisto

tilaa voima

jakelupaikat

vetoomuskortti

mediatiedot
tietoa ilmoittajille

voima-info

toimitus

anna palautetta

Herra Pahantiedonpuu

PARIISI. Yhdysvaltalaiset jäynäaktivistit Andy Bichlbaum ja Mike Bonanno ovat The Yes Men. Yes-miehet ovat tehneet lukuisia nettisivustoja, jotka parodioivat yritysten oikeita sivuja. Kaikki näyttää oikealta ja viralliselta, kunnes lukija tutustuu hieman tarkemmin teksteihin. Parodiasivujen kautta lähetetyt mediatiedotteet ovat tavallisesti sisältäneet kaikki ne kiusalliset faktat, joita yritykset eivät koskaan itse julkista.

Määritelmiä hylkivät elämäntapataiteilijat tekevät "identiteettikorjauksia" newyorkilaisen Guggenheim-säätiön taideapurahan turvin. Korjauksien tarkoituksena on esittää suuryritysten arvomaailma yhtiöiden todellisen toiminnan mukaisesti, ei mediaimagoretoriikalla.

Mediahuomion lisäksi Yes-miehet ovat saaneet nettisivujen kautta odottamattomana bonuksen: luentokutsuja eri puolille maailmaa. Pahaa aavistamattomat kutsujat eivät tosin tiedä tilaavansa paikalle jeesmiehet. Tätä on seurannut sarja surkuhupaisia luentoja ja esiintymisiä, joissa on koeteltu ihmisten halua ja kykyä hyväksyä mitä tahansa talouden tehokkuuden ja lainalaisuuksien nimissä.

Ensimmäinen näytös. Yes Bush Can! -vaalibussi. Yhdysvallat 2004.

Yes Bush Can! -bussi kiersi Yhdysvaltoja presidentinvaalien tienoilla. Kiinnostuneille kansalaisille esiteltiin Patriot Pledge -vetoomusta, jonka mukaan seuraava jääkausi kiertää Yhdysvallat tuhotessaan sen taloudelliset kilpailijat. Edistääkseen maansa kilpailukykyä kunnon isänmaanystävien tulisi edistää jääkauden tulemista käyttämällä mahdollisimman paljon fossiilisia polttoaineita ja ilmastonmuutosta nopeuttavia tuotteita. Vetoomukselle riitti allekirjoittajia. Puskabussi olisi kiertänyt vaalialueita pidempäänkin, ellei olisi hajonnut alle.

JEESMIEHET OVAT OSA YLPEÄÄ jenkkiläistä prankster-perinnettä, jäynäntekijöiden ja pilailijoiden kulttuuria. Kansakunta, joka on antanut maai lmalle George W. Bushin, on myös synnyttänyt hänen vastavoimansa.

"George W. Bush on paras todiste siitä, että me yhdysvaltalaiset voimme todellakin hyväksyä aivan mitä tahansa", toteaa Andy Bichlbaum kahvilan terassilla Pariisissa, Louvren kyljessä. Jeesmies kolkyt ja risat asustelee vapaaehtoisessa maanpaossa Ranskassa ja nauttii Pariisin liikenteestä ja nähtävyyksistä polkupyörän selässä. Toinen jeesmies Mike Bonanno asustaa Skotlannissa, joten hän ei haastatteluun ehtinyt.

"Sama hyväksymisen kulttuuri tuntui tosin pätevän myös Suomeen", Bichlbaum toteaa. Kun jeesmiehet luennoivat Tampereella neljä vuotta sitten, täysin päätön esitys ei saanut yleisöä heräämään vastalauseisiin. Ei vaikka Bichlbaum ja Bonanno pyrkivät kaikin voimin ylittämään järjen ja hyvän maun rajat.

Toinen näytös. Managerial leisure suit. Tampere 2001.

Maailman kauppajärjestön (WTO) edustaja esittelee Fabric of the Future -konferenssin yleisölle kullanväristä pomomiehen vapaa-ajan asua, trikoohaalaria, jonka haaroista kohoaa metrin mittainen ilmalla täytettävä penis. Peniksen kärkeen on upotettu valvontakameran ruutu, jonka kautta johtaja voi myös vapaa-aikanaan seurata mukavasti työläisten ahkeroimista kaukaisilla tehtailla. Konferenssiyleisö nieli asun karvoineen päivineen. Lehtikuvaajat ikuistivat kullanvärisen jeesmiehen Tampere-talon edustalla. Aamulehti uutisoi 17.8. näyttävästi tästä käänteentekevästä tulevaisuudenasusta.

VAIKKA JEESMIEHET TARTTUVAT samoihin vakaviin aiheisiin kuin Michael Moore, heidän huumorinsa on varsin erilaista. Siinä missä Moore panostaa jatkuvaan vitsien laukomiseen, pyrkivät jeesmiehet esiintymisissään täydelliseen vakavuuteen. Huumori piiloutuu jeesmiesten puheen ja todellisuuden väliseen ristiriitaan.

Huumorin ja vakavan asian yhdistäminen ei Bichlbaumin mielestä ole ongelma. "Jos me emme joidenkin mielestä suhtaudu asioihin tarpeeksi vakavamielisesti, niin sillä hyvä. Me teemme mitä teemme. Siinä se. Yritämme kommunikoida suuren yleisön kanssa huumorin avulla. Katsojat voivat nauraa elokuvateatterissa, mutta viimeistään kotiin päästyään he alkavat miettiä elokuvan viestiä."

ON ÄLLISTYTTÄVÄÄ, ETTÄ mitä tahansa jeesmiehet esittävät, ihmiset uskovat heitä. Andyn oma näkemys tilanteesta tuo mieleen sadun keisarin uusista vaatteista. Tässä versiossa alastomana tosin ei ole keisari, vaan hänen kansansa.

"Uskon, että kuulijat eivät välttämättä aina hyväksy kaikkea sanomaamme, mutta he eivät myöskään uskalla sanoa ääneen mitään, koska pelkäävät nolaavansa itsensä. Minun nähdäkseni ihmiset, joka työskentelevät liike-elämässä ja ovat osa systeemiä, joutuvat kohtaamaan saman ongelman päivittäisessä työssään. Kyseenalaistaminen ei palkitse."

"Kohdatessaan WTO:n edustajan he ovat niin hyvin opetettuja, ettei heillä tule edes mieleen kyseenalaistaa puhujan järjellisyyttä. He ovat tottuneita hyväksymään ja siitä on tullut heille toinen luonto. Oma arvomaailma on parempi työntää jonnekin pään perukoille ja ottaa käyttöön sitten vapaa-ajalla."

VIHAMIESTEN OLISI HELPPO tarttua esimerkiksi siihen, että kaupallisen toiminnan kritikoijat harjoittavat itsekin liiketoimintaa. Onhan jeesmiesten tempauksista kertova dokumenttielokuva kaupallisessa levityksessä ja samoista tempauksista kertova kirjakin on saatavilla kaupoista.

"Emme me mitään oppeja orjallisesti seuraa ja turha meitä on työntää samaan karsinaan Maon kanssa. Meillä ei ole valmiita vastauksia kaikkiin ongelmiin emmekä tavoittele utopiaa", Bichlbaum toppuuttelee.

Bichlbaum kieltää jyrkästi sen, että jeesmiehillä olisi jokin valmis ideologia. Lopulta hän suostuu veistelemään, että parempi maailma voisi vaikka sellainen, jolla olisi hieman paremmat mahdollisuuden selvitä 2100-luvulle saakka, noin aluksi. "Taloudellisen järjestelmän pitäisi olla vakaampi ja tasa-arvoisempi. Kolmannelle maailmalle ja sen kansalaisille pitäisi saada jotain toivoa niin, ettei esimerkiksi Afrikkaan syntyminen merkitsisi varmaa köyhyyttä."

"Haluamme tuoda ongelmia esille ja osoittaa järjestelmässä olevia virheitä. Jos viestinsä haluaa saada kuuluviin mahdollisimman suurelle yleisölle, on joskus hyväksyttävä yhteistyö isojenkin yhtiöiden kanssa. Tai turvautua Indymediaan, joka on loistava kanava, mutta meidän tempauksissamme se ei toimi."

Toisinaan on myös hyvä toimia järjestelmää vastaan sen itsensä tarjoamilla työkaluilla. "Ristiriita kaupallisuuden ja kaupalliskriittisen toiminnan välillä tuo minulle mieleen sanonnan ahneesta miehestä, joka myi lynkkaajilleen köyden."

Kolmas näytös. BBC World. 3.12.2004.

Intian Bhopalissa tapahtuneen onnettomuuden 20-vuotispäivänä Jude Finisterra (Juudas Maailmanloppu) esiintyy BBC Worldin suorassa uutislähetyksessä. Kuvitteellisen yrityksen Dow Ethicsin edustaja ilmoittaa, että emoyhtiö Dow Chemical on vihdoinkin valmis ottamaan vastuun maailman kaikkien aikojen pahimmasta kemianteollisuuden onnettomuudesta.

Alueella kuoli kymmeniätuhansia ihmisiä, ja siellä asuu edelleen vakavasti sairastuneita ihmisiä, joilla ei ole varaa lääkkeisiin. Alueen maa ja pohjavesi ovat pahoin saastuneita. Finisterra ilmoittaa, että Dow on valmis korvaamaan paikallisille 12 miljardia dollaria. Seurauksena on, että Dow Chemicalin markkina-arvo pörssissä putoaa kolmella miljardilla dollarilla. Mediamyrskyn tuoksinassa jeesmiehet ilmoittavat olevansa tempauksen takana ja näin tehdessään muistuttavat Downin vastuusta onnettomuudessa.

EIKÖ MIKÄÄN OLE PYHÄÄ? Andy Bichlbaum ihmettelee kysymystä ja on lopulta sitä mieltä, että mikään ei ole pyhää. "Tärkeintä on tehdä näkemyksensä selviksi. Kyllä yrityksille saa nauraa, kunhan pitää huolen, että faktat ovat kohdallaan."

"On totta, että jotkut ovat kysyneet meiltä, miksi me valehtelemme. BBC-tempauksen jälkeen ihmiset juhlivat muutaman tunnin Bhopalin kaduilla. Ennen kuin Dow Chemical korjasi faktat. Meiltä kysytään, oliko oikein antaa väärää toivoa noille ihmisille. Mutta mitä kaksi tuntia väärää toivoa on verrattuna 20 vuoteen turhaa toivoa? Loppujen lopuksi olemme saaneet paljon hyvää palautetta juuri niiltä ihmisiltä, joita tuo onnettomuus koski. He ymmärtävät, mitä me ajamme takaa."

Kuvia kumartelemattomasta asenteesta kertovat myös jeesmiesten taiteilijanimet. Tiettävästi miesten etunimet ovat oikeat, mutta Andy on valinnut sukunimekseen raamatullisen Bichlbaumin (’hyvän ja pahan tiedon puu’) ja Miken sukunimen Bonanno (’hyvä vuosi’) voi arvailla viittaavan esimerkiksi newyorkilaiseen mafiasukuun.

"Ilman tätä tempausta onnettomuuden 20-vuotispäivä olisi todennäköisesti mennyt ohi ilman mitään mainintaa esimerkiksi yhdysvaltalaisessa mediassa", Bichlbaum toteaa ja lisää tuohtuneena: "Jos ihmisistä tuntuu pahalta se, että uhrien kustannuksella on naurettu, menkööt tekemään itse jotain. Lahjoittakaa rahaa. Pitäkää melua. Esittäkää kysymyksiä. On hullua, että 20 vuoden kärsimys ei riittänyt sympatian aikaan saamiseksi. Hyvä jos edes nyt tuntuu joltain."

JEESMIESTEN TAPA VALITA kohteensa on hyvin vapaamuotoinen. "Emme me kohteitamme niinkään valikoi, ne lähinnä valitsevat meidät. Gatt.org-sivun pistimme pystyyn, koska emme päässeet Seattleen WTO:n vastaisiin mielenosoituksiin vuonna 1999. Se oli vähintä, mitä pystyimme tekemään. Sen jälkeen lähetimme lehdistötiedotteita sivuston kautta." "Dow Ethics puolestaan lähti liikkeelle siitä, että meillä on muutamia ystäviä, jotka ovat toimineet aktiivisesti Bhopal-kampanjassa. He ehdottivat meille, että voisimme tehdä saman tempun kuin teimme gatt.org-sivuillamme WTO:lle."

Yes-miesten suurin vahvuus saattaa olla se, että he ovat kuin Groucho ja Karl Marx samassa ruumiissa ja heitä vaivaa lakkaamatta halu koetella ihmisten kykyä hyväksyä kaikki heille syötetty.

"Bush-kampanjan puolestaan polkaisimme alkujaan käyntiin, kun meitä oli lähestynyt henkilö, jolla oli rekisteröitynä gwbush.com-nettisivut. Hän ehdotti, että voisimme tehdä omannäköisemme sivun tuohon osoitteeseen."

"KAIKISSA TEMPAUKSISSAMME IDEAT ovat tulleet meille kuin tarjottimella", Bichlbaum selittää.

"Tempauksien motiivina on myös halu nostaa laajemmin näkyviin taloudellisen järjestelmän logiikka. Työtämme myös helpottaa se, että samat argumentit ja perustelut toimivat kaikissa hankkeissamme."

Bichlbaum muistuttaa taiteilijanimeään. Hän on värikäs persoona, puhelias ja välitön, kova nauramaan, mutta vastapainoksi myös mietteliäs ja harkitseva. "Ei Dow Chemical ole epäeettisin löytämämme yritys. Bhopalin tapaus vain on ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka suuryhtiöt toimivat. Niiden käsitys sosiaalisesta vastuusta sisältää sosiaalisen vastuun ohjeet, mutta vieläkään, 20 vuoden jälkeen, mitään ei ole tapahtunut. Kaikki suuryritykset toimivat samalla logiikalla."

"Yhtä lailla voisimme tehdä esimerkin Nokiasta. Nokia ei ole läheskään pahin tapaus talouselämässä, mutta yhtiön taustalla lymyää sama bisneslogiikka."

Jälkinäytös. Haastattelu pariisilaisessa kahvilassa. Huhtikuu 2005.

Tarjoilija tuo pöytäämme kupin teetä, oluen ja maustekipollisen sinappia. Andy selittää minulle, että on ranskalainen tapa nauttia tee sinapin kera. Kasvot peruslukemilla ja sujuvin sanankääntein esitetty selitys sinappiteestä saa minut hyväksymään ajatuksen ranskalaisten omituisuutena. Sinappitee jää silti kokeilematta, mutta Andy Bichlbaum syö halukkaasti parin minuutin kuluttua pöytään saapuvan leipänsä sinapin kera.